Kaapin *eiku* napin paikka

Timantteja ja ripaus keltaista

Timanttikuosinen joustocollege oli pitkään odottelemassa inspiraation leimahdusta, sillä materiaalina joustocollege ei kuulu top kympin alkupäähän. Viimein sain leikattua likalle takkimekon, joka *voi ei* oli liian kapea ja pitkähkökin leveyteen verrattuna. Olin jo heittämässä tekelettä tilkkukoriin, kun päätin vielä kerran tarttua timanttihaasteeseen ja tehdä työ valmiiksi. Pelastin mitä pelastettavissa oli ja leikkasin yläosasta pituutta pois ja samalla sain lisää leveyttä sivusaumoihin. 

Tuloksena isonappinen takki kevääksi. Harmaan pariksi valittu keltainen on Mayan ansiota. Keltainen on uusi pieni ihastus värimarkkinoilla. Ehkä sitä nähdään pienissä annoksissa tulevaisuudessakin. 

Pystykauluksen kaava on piirretty kaavakuvan mukaisesti mittaamalla valmiin kaavan pääntien pituudet etu- ja takakappaleella. Mikäli kauluksen haluaa menevän keskellä edessä päällekkäin, täytyy muistaa lisätä napitusvara pituuteen. Jos taas haluaa kauluksen olevan reunat vastakkain, mitataan pääntie etukappaleella vain keskietuun saakka. 

Pikkulikan takissa kauluksen etureunat on pyöristetty, toisin kuin ohjekuvassa.

Tilkuista tyyny

Aluspaidasta kesäpaidaksi

Edellisen postauksen rusettipaidasta jäi tilkkuja, joista leikkasin pikkulikalle vielä aluspaidan, koska koneissakin oli sopivasti turkoosit langat. Eihän se siihen kuitenkään jäänyt, sillä vieläkin jäi tilkkuja, joista ajattelin kokeilla tehdä vielä pientä kukkaa paidan koristeeksi. Kukka hiukan kasvoi isommaksi kuin alunperin oli tarkoitus *oho* ja se jotenkin kaipasi jotain seurakseen. Löysin vielä pienen tilkun, josta sain leikattua pienet kellotetut hihat. Aluspaita muuttui kesäpaidaksi.

Kuvan stailaus: pikkulikka

Kukan ompelin paitaan kiinni kaksoisneulalla, kun en viitsinyt vaihtaa sitä välillä tavalliseen. Kellotetun kaitaleen kiinnityksen aloitin ulkoreunasta, vastapäivään kiertäen. Avuksi voi merkitä ympyrän paidan keskelle tai neulata kaitaleen kiinni. Tein ompeleen edetessä kaiteleeseen pieniä laskoksia, jotta kukasta tulee runsaampi - pelkkä kellotus ei riitä yksistään. Kaitaleen seuraava kierros kiinnitetään aina niin, että ulkoreuna peittää edellisen kierroksen ompeleen. Keskelle tuleva lopetus on hyvä ommella käsin, varsinkin jos ei viitsi vaihtaa kaksoisneulaa tavalliseen ja kääntyminen on mahdotonta, mutta mikä estää ompelemasta myös sen koneella.

Hihan, kuten kukankin reunat ovat raakareunat, eli minkäänlaista huolittelua niissä ei ole. Hihan kiinnitin paikoilleen saumurilla ja samalla huolittelin kädentien, johon ompelin lopuksi käänteen kaksoisneulalla. Kellotetun hihan osuudellakin ompelin käänteen, eli saumavarat kääntyivät ja kiinnittyivät kaksoisneulaompeleen alle.

Rusettia ja röyhelöä

Villahousupakko

Talven lämpövarustus: itse tehdyt villahousut ja äitin tekemät villasukat.

Miten säästät merinovillaa villahousuissa? Tee lyhyemmät ja lahkeesta hiukan leveämmät housut pitkillä resoreilla. Leikkuusuunnitelmassa housujen sivusta saa kätevasti leikattua resorit, joten näihin riitti 0,85m leveydeltään 150cm neulosta (oma housujen sivun pituus on: vyötäröltä navan korkeudelta lattiaan 106cm).
Kaava on Shelbyn Vuokatti-kalsarit suoristetuilla ja lyhennetyillä lahkeilla.

Kasvunvarapaita Seikkailu ilmapalloista

Hihansuuresorissa laskostettu päälliosa.

Miten niin reilu koko?