Iloa!

Kaunis kiitos HommaHuoneen Sanne-Maija ja Hellapuun Milona, iloisesta "Ilosofiaa was here" -tunnustuksesta. Liikutuin molempien ystävällisistä sanoista ja jaan tunnustuksen mielelläni eteenpäin. Tehtaamo on löytänyt oman paikkansa blogistaniassa, tästä on mukava jatkaa samalla linjalla.

Seuraavana lainaus suoraan Ilosofiaa-blogista, josta tunnustus on saanut alkunsa: 

"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille."


Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Blogista löytyy Ilosofiaa was here -lista, johon on linkitetty tunnustuksen saaneita blogeja.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.



Haluaisin jakaa tunnustuksen kaikille käsi- ja ompelutöiden tekijöille, sillä on todella hankalaa valita vain kolmea, mutta säännöt ovat säännöt. Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä (ja usein myös piipahdan siinä välissä vilkuilemassa) käyn kuitenkin ainakin näissä virtuaaliolohuoneissani:


Susannan työhuone
"Virtuaalisiskon" kodin ja työhuoneen elämää: väriä, käsitöitä ja tietenkin rättejä. Kaunista katseltavaa ja mukavaa luettavaa. Muuttaisin heti Susannan luo työhuoneelle, jos se vain olisi mahdollista. Kysymättä asianosaisten mielipidettä.

Kirahville kaulahuivi
Käsitöitä (vielä se ompelukipinäkin löytyy neuleiden rinnalle) ja elämää. Haluaisin elää 80-luvun uudestaan juuri Katin kanssa. Säärystimiä ja mohairvillapaitoja, mintunvihreinä. Tällä hetkellä molemmilla kuitenkin agendana äiteilyä ja itsensä etsimistä. Mikähän meistä tulee isona?

Harakan lauluja
Mukavasti elämästä kirjoittava Neuleguru, jonka töitä ihailen ja samalla nyrjäytän aivoni, kun en vain osaa. Nypyn neulomisia, istutetun hihan neulomista ylhäältä alaspäin -käsittämätöntä ja kaunista. Minnan kanssa pitäisi alkaa tekemään ajatusvaihtoa käsitöiden saralla, minulle hiukan neuleosaamista vaihtarina ompelujuttuihin. Win-win.