Kaapin *eiku* napin paikka

Timantteja ja ripaus keltaista

Timanttikuosinen joustocollege oli pitkään odottelemassa inspiraation leimahdusta, sillä materiaalina joustocollege ei kuulu top kympin alkupäähän. Viimein sain leikattua likalle takkimekon, joka *voi ei* oli liian kapea ja pitkähkökin leveyteen verrattuna. Olin jo heittämässä tekelettä tilkkukoriin, kun päätin vielä kerran tarttua timanttihaasteeseen ja tehdä työ valmiiksi. Pelastin mitä pelastettavissa oli ja leikkasin yläosasta pituutta pois ja samalla sain lisää leveyttä sivusaumoihin. 

Tuloksena isonappinen takki kevääksi. Harmaan pariksi valittu keltainen on Mayan ansiota. Keltainen on uusi pieni ihastus värimarkkinoilla. Ehkä sitä nähdään pienissä annoksissa tulevaisuudessakin. 

Pystykauluksen kaava on piirretty kaavakuvan mukaisesti mittaamalla valmiin kaavan pääntien pituudet etu- ja takakappaleella. Mikäli kauluksen haluaa menevän keskellä edessä päällekkäin, täytyy muistaa lisätä napitusvara pituuteen. Jos taas haluaa kauluksen olevan reunat vastakkain, mitataan pääntie etukappaleella vain keskietuun saakka. 

Pikkulikan takissa kauluksen etureunat on pyöristetty, toisin kuin ohjekuvassa.

Tilkuista tyyny

Aluspaidasta kesäpaidaksi

Edellisen postauksen rusettipaidasta jäi tilkkuja, joista leikkasin pikkulikalle vielä aluspaidan, koska koneissakin oli sopivasti turkoosit langat. Eihän se siihen kuitenkään jäänyt, sillä vieläkin jäi tilkkuja, joista ajattelin kokeilla tehdä vielä pientä kukkaa paidan koristeeksi. Kukka hiukan kasvoi isommaksi kuin alunperin oli tarkoitus *oho* ja se jotenkin kaipasi jotain seurakseen. Löysin vielä pienen tilkun, josta sain leikattua pienet kellotetut hihat. Aluspaita muuttui kesäpaidaksi.

Kuvan stailaus: pikkulikka

Kukan ompelin paitaan kiinni kaksoisneulalla, kun en viitsinyt vaihtaa sitä välillä tavalliseen. Kellotetun kaitaleen kiinnityksen aloitin ulkoreunasta, vastapäivään kiertäen. Avuksi voi merkitä ympyrän paidan keskelle tai neulata kaitaleen kiinni. Tein ompeleen edetessä kaiteleeseen pieniä laskoksia, jotta kukasta tulee runsaampi - pelkkä kellotus ei riitä yksistään. Kaitaleen seuraava kierros kiinnitetään aina niin, että ulkoreuna peittää edellisen kierroksen ompeleen. Keskelle tuleva lopetus on hyvä ommella käsin, varsinkin jos ei viitsi vaihtaa kaksoisneulaa tavalliseen ja kääntyminen on mahdotonta, mutta mikä estää ompelemasta myös sen koneella.

Hihan, kuten kukankin reunat ovat raakareunat, eli minkäänlaista huolittelua niissä ei ole. Hihan kiinnitin paikoilleen saumurilla ja samalla huolittelin kädentien, johon ompelin lopuksi käänteen kaksoisneulalla. Kellotetun hihan osuudellakin ompelin käänteen, eli saumavarat kääntyivät ja kiinnittyivät kaksoisneulaompeleen alle.

Rusettia ja röyhelöä

Villahousupakko

Talven lämpövarustus: itse tehdyt villahousut ja äitin tekemät villasukat.

Miten säästät merinovillaa villahousuissa? Tee lyhyemmät ja lahkeesta hiukan leveämmät housut pitkillä resoreilla. Leikkuusuunnitelmassa housujen sivusta saa kätevasti leikattua resorit, joten näihin riitti 0,85m leveydeltään 150cm neulosta (oma housujen sivun pituus on: vyötäröltä navan korkeudelta lattiaan 106cm).
Kaava on Shelbyn Vuokatti-kalsarit suoristetuilla ja lyhennetyillä lahkeilla.

Kasvunvarapaita Seikkailu ilmapalloista

Hihansuuresorissa laskostettu päälliosa.

Miten niin reilu koko?

Lintu

Kauniskuosinen trikoopaita, jossa pääntie on huoliteltu muotokaitaleella. Muotokaitale ja trikoo ovat oiva yhdistelmä, jos haluaa pääntiestä yksinkertaisen ilman kanttausta tai resoria. Kaitale leikataan pääntien mukaan noin 3-4cm leveäksi. En laita kaitaleeseen liimatukikangasta, jotta pääntie säilyy joustavana, mutta halutessa senkin voi lisätä ja mieluiten joustavasta tukikankaasta.

Muotokaitaleessa on olkapäillä on saumat ja niiden saumavarat käännetään etukappaleen puolelle, siten pääntielle ei tule paksua kohtaa, koska olkasaumojen saumavarat kääntyvät takakappaleen puolelle. Muotokaitale ommellaan pääntielle oikeat puolet vastakkain ja käännetään nurjalle puolelle. Lopuksi kaitale tikataan oikealta puolelta ulkoreunaa pitkin kaksoisneulalla, jousto-ompeleella (hunajakenno tms.) tai peittarilla.

Muotokaitaleen piirtäminen pääntielle. Keskietu- ja keskitaka ovat taitteelta, olan kohdalla saumat.

Niks naks

Arkistojen kätköistä: kaavajuttuja pikaisina piirroskuvina

Normaalihihaisen t-paitakaavan muuttaminen raglanhihaiseksi.

Alavaran piirtäminen pääntielle (punaisella merkitty edestä auki olevaan kaavaan).

Alavaran kaava takaa auki olevassa mallissa.

Liian löysän hupunreunan pelastus kuminauhalla.

Pystykauluksen kaavoitus esim. hupun tilalle tai peruspaitaan.

Pystykaulus, joka poimutetaan keskeltä edestä.

Legginssien kavennus.

Hiukan A-linjaisen täysvinoon leikattavan hameen kaava.

Takin vuorin väljyyslakos keskellä takana.

Metsänhenget pakkasessa

Metsänhenget tarvitsivat seurakseen legginssit ja villatakin

Villatakkiin tikkasin jäneksen.

Pikkalikka halusi mekon etukappaleelle sateenvarjon ja sadepilven.

Paita epäsymmetrisellä leikkaussaumalla ja poimutuksella

Paidan lapsikuvio siirretty oikealle, jotta leikkaussaumalle saatiin tilaa.

Etukappaleen kaavoitus. Poimutettava sivukappale leikataan auki viivoja pitkin ja levitetään.

Poimutettavan kappaleen kaavan muoto suurinpiirtein kuvattuna. Kaavan malli riippuu levitysten määrästä.

Peurapaita

Peurasetti kangaskaapin tyhjennyskuukauden kunniaksi. Tavoitteena on ompelemalla hävittää mahdollisimman monta metriä kangasta tammikuun aikana. Tähän peurasettiin meni suunnilleen 1,2m, jos materiaalin kuvittelee suhteutettuna täysleveäksi, sillä leggareihin ei kulu paljoakaan metrinmittaiselle pikkulikalle. Tästä on hyvä jatkaa kohti kangashyllyjen tyhjenemistä. Tasapaino kuitenkin säilynee, sillä uusia kankaitahan tulee kuitenkin ostettua.

Paita, legginssin ja tuubihuivi

A-linjainen paita

Pääntie huoliteltu muotokaitaleella

Kaavalehden paitakaavan muutos A-linjaiseksi

Kellotettu helma

Hörsellysmekko

Tavallisuudesta ja yksinkertaisuudesta poiketen tein tytölle mekon vähän erilaisesta, jo retroikäisestä kuositrikoosta. Ja tavallisuudesta poiketen otin kaavoitusvaiheesta pari räpsyä, jotta peruskaavojen muokkaus ja mekon malli tulevat paremmin esiin. Harvoin teen joustaville lastenvaatteille kaavoja, vaan leikkaan ne suoraan kankaalta silmämääräisesti, mutta tällä kertaa päätin kokeilla pitkästä aikaa kuosittelua oikein paperille.

Kaavoituksen lähtökohtana on 104cm puvun peruskaava Lasten pukineiden peruskaavoja -kirjasta, jossa on kattavat peruskaavojen piirtämisohjeet (paita, puku ja housut), mittataulukot ja laskentataulukot sekä normaalikoon peruskaavat kaava-arkeilla.

Sovituskuvista huomaa, että mekko on hieman iso vielä 100cm tytölle, sillä peruskaava on 104cm, enkä mittonut tyttöä ennen kaavojen piirtämistä. *tehkää kuitenkin toisin, eli mitatkaa*  Ensimmäisen sovituksen jälkeen kompastuin omaan mittalaiskuuteeni, eli jouduin kaventamaan olkalinjaa hiukan ja samalla sivusaumasta kaventui jonkin verran. Kapeahkoihin malleihin tottuneena, poimutusten antama väljyys tuntuu oudolta, vaikka näin leveitä mekkomalleja on kuitenkin ollut vielä 90-luvun lopulla. Onneksi lapsi kasvaa.

Kuositelluista kaavoista puuttuu vielä takakappaleen napitusvara ja ulomman taskupussin kopio, sillä tein ne vasta kaavapaperijäljennökselle. Hiha pysyi perusmallisena. Takakappaleen olkamuotolaskoksen poistin kaarrokkeen poikkileikkaussaumaan. Samalla oikaisin alkuperäisen kuosittelusuunnitelman mukaista liian kaarevaa saumaa. Pääntien huolittelin muotokaitaleella, jonka kaavan leikkasin kaarrokkeiden pääntien mukaan suoraan kankaalta silmämääräisesti sopivaksi (eli leveys n. 3-4cm).

Viivapiirros

Kuosittelusuunnitelma

Kuositellut kaavat