Ruutuvihkoa, kimonohihaa ja valenapitusta

Tänään oli hyvä päivä, nimittäin viimeinkin sain kuvattua kuvautettua Tyyne-Esterin Ruutuvihko-kuosista ommellun paidan, joka on valmistunut jo loppusyksystä, juuri pimeimpiin marraskuun sateisiin. Paidassa on kaksi jujua, eli ruutujen hyväksikäyttö vinoon leikatussa kimonohihassa sekä takakappaleella valenapitus.

Paidan kaava on kuositeltu trikoopaitakaavasta. Olalla ja hihassa on tehty sauman siirto etukappaleen puolelle, jotta mallin vaatima olka-hihasauma ei pyri liikaa takakappaleen puolelle. Hiha on viistottu hiukan suhteessa olkaan, jotta saadaan vinoefekti hihaan ja myös siksi, ettei kimonomallissa jää kainaloon jää häiritsevästi ylimääräistä väljyyttä käsivarren ollessa alhaalla.

Pääntie on laajennettu venepääntieksi ja hihan pituus on malliin sopiva 3/4-pituus. Paita on malliltaan lyhyehkö, juuri ylälantiolle ulottuva.

Mallin vaatima kankaanmenekki olisi melko suuri, jos keskellä takana ei olisi saumaa. Korostamalla saumaa valenapituksella saadaan aikaan "mitä et voi peittää, korosta" -efekti, eli napitus tuo paitaan jujua samalla kun piilottaa sen tosiasian, että tässä on säästetty kangasta.

Kaavojen kuosittelu

Leikkuusuunnitelma

Unnantakki

Tänään Tehtaamon virallisen joulukalenterin luukusta ilmestyy neuletakki, jonka inspiraation lähde on pehmeä rockhenkisyys. Mustana tämä olisi tosi rock, mutta pastellisävyisenä hyvinkin romanttishenkinen. Kumpaan kategoriaan sinä kuulut?

Mallipiirros

Peruspaitakaavan pohjalta tehty kuosittelusuunnitelma.

Valmiit kaavat.

Margaret ja lepakkohihaa jälleen

Tilasin Ikasyriltä raportin verran Unikuun terapiahuoneen Jennin suunnittelemaa Margaretia, mistä oli tarkoitus tehdä pikkulikalle mekko. Heti tilauksen jälkeen harmittelin liian pientä palaa, sillä jotenkin samaistuin tuohon poikatyttöön, joka sarvet päässä puhaltelee puussa saippuakuplia ja olisin halunnut kuosista itselleni jotain kivaa.

Kankaan nähdessäni näin siinä heti, en mekkoa, vaan lepakkohihaisen paidan. Raportin pituus 60cm riittää hyvin paidaksi, sillä lyhytselkäisenä malli ei saa olla kovin pitkä, joten sakset alkoivat viuhtoa kankaan päällä ja esipesukin jäi tekemättä. Lopputuloksena syntyi lepakkohihainen paita kaarretuilla ja lomittain menevillä "rannekkeilla". Hihan pituus olisi jäänyt ilman rannekkeita liian lyhyeksi 3/4-pituudeksi, joten tarve tuotti hihansuun yksityiskohdan. Ikisuosikki venepääntie ja aavistuksen löysä helma sopii lyhyehköön malliin, jotta kuosi olisi pääosassa.

Lepakkohiha

Lepakkohihaisen paidan kaavan voi tehdä helposti kahdella tavalla. Edellisen postauksen kanssa samankaltaisen olkasaumallisen mallin kaavan voi piirtää sopivan paitakaavan etukappaleen mukaan.

Pääntie laajennetaan olalle ja nostetaan edestä. Samaan etukappaleen kaavaan piirretään takakappaleen pääntie hiukan nostamalla etukappaleen pääntiensyvyydestä ylöspäin. Hiha saadaan jatkamalla olkasaumaa niin pitkästi, että haluttu hihan pituus täyttyy. Hihansuu piirretään suorassa kulmassa olka-hihasaumaa vasten. Hihansuusta piirretään hihan sisäsauman ja paidan sivusauman kaarre lantiolle.

Toinen piirtämistapa on tehdä kaava mittojen mukaan, jolloin mallista on helppo tehdä myös olkasaumaton.

                                                                                                                                                                 

Aavikkosulka

Aavikkosulka on Unikuun terapiahuoneen Jenni Mäensivun suunnittelema kuosi, joka mielestäni sopii hyvin selkeään lepakkohihaiseen paitaan. Kuosissa on nuorten suosikkiväriä minttua sekä tummaa harmaata kesään sopivalla vaaleahkon harmaalla pohjalla.

Paidassa on lähes tunikapituus, joka on saatu aikaan leveällä helmakaitaleella. Venepääntiellä on kapea käänne ilman framilonia. Käänne on helpoin tehdä ennen olkasauman ompelua erikseen etu- ja takakappaleille. Hihansuissa on leveä käänne, minkä avulla hihan voi kääntää kasvunvaran verran lyhyemmäksi.

Paidan kaava on muokattu 1/2014 Ottobren Fly Away -lepakkohihaisen puseron kaavasta. Alkuperäinen malli oli lyhyehkö ja mallissa helmaan oli ommeltu kuminauha. Käytin kaavasta vain etukappaleen kaavan, mihin piirsin takakappaleen pääntien ja kankaan leveyden riittävyyden vuoksi myös hihasauman ja erillisen hihakappaleen.

Helmaan lisäsin kaitaleen, minkä leveys on hiukan kapeampi kuin paidan helman leveys. Kaitale on leikattu lantionympäryksen mukaan ja siihen taas on suhteutettu paidan helman leveys hiukan leveämpänä, eli ennen leikkaamista on hyvä tarkistaa kaavasta lantionympärys ja verrata sitä lapselta mitattuun lantionympärykseen.

Etukappaleen kaavan muokkaukset

Kimonohihainen huppari

Ostin maatuskakuosista bambucollegea 104cm huppariin metrin verran ja varmuuden vuoksi lisäsin mukaan yksiväristä puolisen metriä. Haettuani paketin postista, kuten tavallista, suunnitelmat muuttuivat. Materiaali oli todella pehmeää ja lämmintä. Päätin tehdä itselleni hupparin. Materiaalia ei tietenkään ollut riittävästi, ainakaan niin, että koko huppari olisi maatuskakuosia. En halunnut jatkaa hihoja yksivärisellä, lukuunottamatta resoreita, tai tehdä poikittaisleikkaussaumoja miehustaan tai hihaan.

Mietin ongelmaa yön ja päivän, kunnes leikkuusuunnitelma ja kaava muotoutui lopulliseen muotoon. Alkuperäisen, istutetulla hihalla olevan hupparin kaavan, olin piirtänyt kauan palvelleen "kaupan" hupparin mukaan. Muokkasin kaavaa leikkaamalla hupparin kimonohihaisena, jolloin sain etu- ja takakappaleet, hihat ja hupun maatuskakuosista. Helma- ja hihansuuresorit leikkasin yksivärisestä collegesta, samoin myös hupun ja pääntien alavarat.

Oho. Piirtäjä unohti lyhentää hihaa resorin verran. 

140cm lev. maatuskacollegea oli 1m ja 140cm lev. yksiväristä collegea 0,5m.

Collegejakku

Lisää kuvia ja  tietoa collegetakista löytyy salaisen paketin postauksesta täältä.


ps. näille kuville tapahtui jotain outoa, mitä en ole pystynyt paikantamaan ja korjaamaan, joten laatu on kuraa.